Ihana jaloritarinkukka

Ah! Nyt kukkii uusi hankinta hippeastrum Pasadena.

Syksyllä ja talvella, kun kukkioita on vähemmän, on kiva ostaa uusi amarylliksen hipperastum sipuli ja pian saa nauttia upeasta kukkaloistosta! Jos tykkää puuhastella kasvien kanssa ja hieman nähdä vaivaa, voi hyvinkin saada ritarinkukan kukkimaan uudelleen yhä kauniimpana. Jos taas ei niinkään jaksa paneutua mutta tykkää kukasta, on uusi ostosipuli helppo saada kukkimaan ja sittenhän kasvin voi halutessaan heittää pois (jos siihen vaan pystyy). Amarylliksen hoito-ohjeisiin en sen enempää paneudu, niitä kun voi lukea mistä tahansa alan kirjasta tai netistä. Sipulin valitsemiseen kannattaa paneutua. Kova, tervejuurinen sipuli on hyvä. Lisäsipuleita tehnyt, piehmeä tai laikullinen, kuorittu tai punalaikullinen sipuli kannattaa jättää ostamatta. Juureton sipuli kyllä kasvaa, mutta homeinen ei hyvin. Valkokukkaisia lajikkeita on kuulemma vaikea saada kasvamaan, tosin minä en ole tätä itse huomannut. Ensimmäinen jaloritarinkukkani oli lajike White Nymph ja on aina kukkinut kauniisti.
Virolainen nimi RATSURITÄHT ratsumiehen tähti on mielestäni osuva. Suosittelen lämpimästi tutustumaan lajin nettikeskusteluihin esimerkiksi Klorofyllissä tai Huonekasvit.netissä

Amaryllidaceae eli narsissikasvit on heimo, joka on yksi ehdottomista suosikeistani. Suurin osa heimon lajeista on sipulikasveja, ja ne ovat kotoisin alueilta jossa kostean ja kuivan kauden vaihtelu on selvä. Vuosikierto onkin näillä lajeilla mielenkiintoinen (mutta luonnollisesti eri lajeilla erilainen) ja sen tunteminen on onnistuneen hoidon edellytys. Esimerkkeinä lajeista voisi ottaa tunnetuimmat narsissi ja jaloritarinkukka eli amaryllis, mutta lisäksi kasvatetaan myös mm. kriinumeita Crinum, amazoninliljaa Eucaris, tupsukkeja Haemanthus, lukinliljoja (upeita!) Hymenocallis, jaakopinliljoja Sprekelia (ahh!) ja vaarinkukkia Vallota. Omalla toive/hankintalistani amaryllidaceae - heimosta on niin pitkä, etten kehtaa sitä tässä edes julkaista...

Hyvä nettisivu tarkempaan tutustumiseen on Pacific Bulb Society. Paljon kuvia sukuun kuuluvista lajeista. Jaloritarinkukista enemmän Emaryllis.comissa.


Tässä kuvassa nuput alkavat juuri kääntyä sivulle.

Asparagus eli Parsat

Liljakasveihin Liliaceae kuuluvat parsat Asparagus ovat vanhoja huonekasveja. Minä olen kasvattanut siemenestä oman hienohelmani (A.densiflorus 'Sprengeri') ja alkusyksystä kylvin myös unelmaa A.setaceus. [välihuomautus: pääasiallinen kylvöaika on tietenkin lopputalvesta, mutta minulla tuppaa olemaan hieman siemenkokeiluja myös muina aikoina - hyvin vaihtelevin tuloksin tosin]. Unelman viidestä siemenestä iti kolme, ja ne ovat nyt koulittuina ikkunalaudalla. Toivottavasti valo riittää kasvattamaan unelmistani isoja. Hauska muisto tästä lajistani on isotätini luota etelä-Virosta, missä unelma kasvoi valtavana 'pensaana' puutarhassa. Se kukki runsaasti koko kesän valkoisin hieman tähtimöä (stellaria) muistuttavin kukin ja elokuussa ilmestyivät oranssinpunaiset marjat. Mielestäni se oli jo silloin ja on edelleen todella kaunis kasvi.

Asparagukset ovat sikälikin todella mielenkiintoisia kasveja, ettei niillä ole lehtiä. Lehden tehtäviä hoitavat fyllokladiot eli laakavarret. Laakavarsien kellastuminen ja variseminen on merkki siitä, ettei kasvi viihdy. Itse olen saanut hienohelmani suututettua muutamankin kerran. Ensin se oli minulla matalan kirjahyllyn päällä n. 60cm päässä ikkunasta. Keskikesän se viihtyi siinä todella hyvin, mutta elokuussa huomasin fyllokaidojen kellastumista. Siirsin kasvin lähemmäs ikkunaa ja leikkelin kaljuuntuneet varret pois (hienohelman versot kasvavat suoraan mullasta). Nyt huomasin taas laakavarsien kellastumista ja siirsin sen amppeliin valoisimmalle ikkunalleni. Toivottavasti siellä valo riittäisi. Vedentarve on vähentynyt kesästä roimasti. Hellepäivinä kastelin lähes päivittäin, nyt ehkä kerran kahdessa viikossa, jos sitäkään.

Unelman taimia oli vaikea kuvata - ne kun ovat vielä kovin kovin hentosia. Parsoilla ei muuten ole sirkkalehtiä ollenkaan, jo miniversolla on pienenpienet laakavarret. Kuvassa myös tuoksuköynnöksen (Stephanotis floribunda) taimi.

Verililjapuu & traakkipuu

Tänään halusin esitellä Agavaceae - heimon kasvini. Tuohon sukuun kuuluu monta tunnettua ja yleistä huonekasviamme - agaavet, pullojukat, anopinkielet - ja hampaat, jukat, sekä minultakin löytyvät traakkipuu ja myös ei-ihan-niin-tunnettu verililjapuu (huom. cordline-suku sijoitettiin aikaisemmin Liliaceae-heimoon) .
Traakkipuuta kutsutaan myös lohikäärmepuuksi (Drakaina =kreikaksi lohikäärme) ja vanha taru kertookin lohikäärmeiden ja norsujen taistellessa lohikääremeenveren roiskuneen traakkipuihin.

Traakkipuuni Dracaena concinna eli Traakki on ainoa kasvi joka sijaitsee kotonani hieman ikkunaa kauempana. Tämä johtuu oikeastaan siitä syystä, että sain sen ystävältäni aika lailla nahistuneena ja kärsivänä ja epäilin kykyjäni saada se voimaan paremmin. Varsinkin kun kasvitaitoni on enemmän kallellaan ihan erityyppisiin (lue kukkiviin:-) kasveihin. Itselleni epätyypillisesti en edes aluksi perehtynyt kasvin taustoihin ja hoitoon, lukaisin vaan Esko Puupposen Harrastajan kasvikirjasta (tästä kirjasta kirjoitan varmasti joskus toiste enemmän) nopeasti hoito-ohjeet. Aamuisin tehdessäni tavanomaista kasvien tarkastus- ja suihkutuskierrosta suihkuttelin Traakkiakin oikein reilusti. Kastelin vain välillä, mutta silloin runsaasti. Yllätyksekseni huomasin kasvin viihtyvän. Se rehevöityi, lehtien väri jotenkin syveni ja sitten kasvi kasvatti uuden 'tupsun' (mikäköhän tälle olisi oikea termi...). Nyt huomasin viikko sitten taas uuden tupsun! Nyttemmin olen sitä mieltä, että kasvin kasvutapa on todella mielenkiintoinen. Reunimmaiset lehdet aina tippuvat ja tekevät kasvin varteen hauskan ikään kuin suomuisen kuvion. Nyt päivien lyhennettyä olen huomannut lehtikärkien hieman kellastuneen, täytynee etsiä Traakille valoisampi paikka. Se saa kyllä mielestäni runsaasti hajavaloa, mutta liian vähän aikaa päivässä.

Verililjapuuni Cordyline fruticosa (syn. C.terminalis) on mielestäni kaunis. Se kasvattaa hauskasti lehtiään spiraalimaisesti, samalla kun pituutta tulee hiljalleen lisää. Omani lajiketta en tiedä mutta kasvi on siitäkin syystä hauska, että eri ikäiset lehdet ovat eri väriset. Minulla ainakin vanhemmat lehdet ovat syvän tummanpunaiset, kun taas nuoret lehdet hieman laikukkaat, jopa pinkit. Lehden reunoja kehystää fuksianpunainen raita. Samoin kun traakilla, alimmat lehdet varisevat jättäen suomuisen rungon. Verililjapuu voi kukkiakin, mutta se ei kirjojen mukaan ole helppoa. Saa nähdä miten käy. Pidän puuta valoisassa, mutta kesällä suojasin paahteelta. Sumuttelen muutaman kerran päivässä ja reilusti - kasvi tuntuu pitävän siitä. Pölyjä en ehdi päivittäin lehdiltä pyyhkiä, mutta välillä vien kasvin suihkuun. Nyt olen siirtynyt jo varovaisempaan kasteluun, mutta kasvi ei ainakaan vielä lepää - saa nähdä rauhottuuko kasvu kun olen nyt vähän alentanut huonelämpöä ja vähentänyt kastelua. Kannattaa laittaa puu mahdollisimman kauas patterista, koska kuivassa ilmassa lehdenkärjet kellastuvat enemmän. Tykkään yleensä selvittää kasvieni nimet myös muilla kielillä, ja verililjapuulla onkin hauska englanninkielinen nimi Ti plant.

Phalaenopsis

Olen ajatellut kirjoitta tätä blogia siten, että toisin tässä esille kunkin huonekasvini kerrallaan, ehkäpä liittyen sitten johonkin ongelmaan tai kasvuun, nuppuun yms. Nyt kun talvi on ovella suurin osa kasveista asettuu lepoon, joten onkin sitten helppo aloittaa niistä muutamista jotka kasvavat.

Perhosorkidea on sinänsä hyvin erikoinen kasvi. Miten voikaan yksi kasvi saada niin käsittämättömän suosion? Jokaisessa mainoksessa, lehtisessä, sisustuskuvassa Tarjoustalosta tv-sarjoihin komeilee tuo Phalaenopsiksen hybridimuoto. Saadessani ensimmäiseni noin kymmenen vuotta sitten ihastuin kukkaan todella (tuo ensimmäinen ei enää ole tallella) ja se oli yllätys yllätys - ensimmäinen orkideani. Nykyään minulla on niitä neljä. Ne eivät ole suosikkejani lainkaan - kylläsyyhän sitä mitä parhaimpiin biiseihinkin jos ne soivat ihan joka paikassa. Hoidan niitä silti rakkaudella, ja kukinto on aina ihana 'yllätys'.

Se miksi kirjoitan näistä perhosista nyt tänne, on vasta saamani pienenpieni keiki eli poikanen. Lähes heti istutettuani sen hieman huonoon kasvuseokseen (saniasjuurikuituni oli loppu joten vain kaarnaa, rahkasammalta, hieman lehtiä, lantarakeita) se rupesi pukkaamaan kukkavanaa. Niin pienenä! Juuri istutettuna! Ei voi kun ihmetellä phaleonopsiksen kasvuvoimaa. Saa nähdä jaksaako se avata nuppunsa ja minkä värisiä ne sitten ovat.

Näitä perhosorkidea-hybrideja minulla on nyt neljä, ja todella toivon, ettei tulisi enää yhtäkään. Puhtaan luonnonlajin kyllä huolisin orkideaikkunalleni koska vaan...

Kasvilista

Tässä kasvini.
Kaikki linkkien kuvat ovat omista kasveistani.
Amaryllidaceae kasvit ovat erikseen, niitä kun ensisijaisesti keräilen:-)

AMARYLLIDACEAE - Narsissikasvit

Clivia minata - kliivia

Crinum amoenum - kriinumi
Crinum 'Ellen Bosenquet' -
Crinum Moorei 'Album' - valkoinen

Cyrtanthus brachyscyphus - kaarililja
Cyrtanthus Mckenii 'Cream White'
Cyrtanthus montanus
Cyrtanthus sanguineus

Habranthus tubispathus (syn.H. andersonii, H. texanus)
Habranthus tubispathus rosea

Hippeastrum equestre
Hippeastrum gracilis
Hippeastrum roseum
Hippeastrum vittatum

Hippeastrelia 'Durga Pradhan' - Hippeastrum x Sprekelia formosissima

Lycoris aurea
Lycoris radiata

Pancratium maritimum

Rhodophiala bifida

Sprekelia formosissima - jaakopinlilja

Zephyranthes candida - valkoinen heinälilja (rain lily, indian crocus)
Zephyranthes carinata - vaaleanpunainen
Zephyranthes citrina - kirkkaankeltainen
Zephyranthes rosea - aniliininpunainen

RITARINKUKAT eli Hippeastrum hybridit eli amaryllikset
Hippeastrum cybister 'Bogota'
Hippeastrum cybister 'Evergreen'
Hippeastrum 'Alaska'
Hippeastrum 'Aphrodite'
Hippeastrum 'Apple Blossom'
Hippeastrum 'Blossom Peacock'
Hippeastrum 'Bordeaux'
Hippeastrum 'Dancing Queen'
Hippeastrum 'Double Dragon'
Hippeastrum 'Exotica'
Hippeastrum 'Exposure'
Hippeastrum 'Flamenco Queen'
Hippeastrum 'Flamingo Star'
Hippeastrum 'Christmas Gift'
Hippeastrum 'Helios'
Hippeastrum 'Indokasie'
Hippeastrum 'Lady Jane'
Hippeastrum 'Lemon Star'
Hippeastrum 'Lollipop'
Hippeastrum 'Lovely Garden'
Hippeastrum 'Magic Green'
Hippeastrum 'McCanns Double'
Hippeastrum 'Merry Christmas'
Hippeastrum 'Miracle'
Hippeastrum 'Neon'
Hippeastrum 'Novella' 2 3
Hippeastrum 'Nymph'
Hippeastrum 'Pamela'
Hippeastrum 'Pasadena'
Hippeastrum 'Picotee'
Hippeastrum 'President Johnson'
Hippeastrum 'Red Peacock'
Hippeastrum 'Red Pearl'
Hippeastrum 'Samba'
Hippeastrum 'Sovereign'
Hippeastrum 'Splash'
Hippeastrum 'Supreme Garden'
Hippeastrum 'Swan lake'
Hippeastrum 'Sweet Nymph'
Hippeastrum 'Temptation'
Hippeastrum 'Très Chic'
Hippeastrum 'Valentino'
Hippeastrum 'Vera'
Hippeastrum 'White Nymph'


KASVILISTA
p - pistokas (ei vielä juurtunut)
t- taimi
hyb. - kasvi on hybridi
sp. - laji määrittelemättä

Abutilon megapotamicum - lyhtyaulio
Aeschynanthus 'Japhrolepsis' - soihtuköynnös
Aeschynanthus sp. - soihtuköynnös - kukka
Asparagus densiflorus 'Meyeri' - häntäparsa (t)
Asparagus densiflorus 'Sprengeri' - hienohelma
Begonia maculata - pilkkubegonia
Chirita tamiana 'Maysie'
Clerodendrum wallichii 'Cleopatra' syn. C.nutans - valkokukkainen kohtalonpensas
Codonanthe crassifolia - mesiriippa
Cordyline fruticosa - verililjapuu
Dendrobium nobile Sea Mary 'Snow King' - jalopuikkokämmekkä
Dracaena concinna - reunustraakkipuu
Episcia cupreata ' Suomi' - kuparilehti
Euphorbia milii - piikkikruunu
Fittonia verschaffeltii 'Red' - pitsilehti
Hibiscus rosa-sinensis - kiinanruusu, t.punainen yksinkertainen
Hoya carnosa - isoposliinikukka
Hoya kentiana - posliinikukka
Hylocereus undatus - kaktus
Kohleria hyb. 'Sunshine' - narrinhiippa
Mammillaria winterae - syyläkaktus
Metrosideros thomasii - pulloharjaa muistuttava pieni puu
Phalaenopsis hyb.
Phalaenopsis hyb. - perhoskämmekkä 'Päivi'
Rhipsalis sp. - korallikaktus
Saintpaulia Ionantha - sinivioletti
Saintpaulia Ionantha 'Art deco'
Saintpaulia Ionantha 'Ballerina Fully'
Saintpaulia Ionantha - isot kukat valkoinen jossa sinivioletit raidat,
Saintpaulia Ionantha - pienehkö, sininen, hopeareunainen,
Saintpaulia Ionantha - valk-pinkki käkkäräreuna
Saintpaulia Ionantha - valkoinen, keskikokinen
Saintpaulia Ionantha - valkoinen, hieman sinistä,
Saintpaulia Ionantha - pieni kerrainnainen, valk/vaal.pun
Saxifraga stolonifera - aaroninparta
Schlumbergera hyb. - joulukaktus
Schlumbergera hyb. - syyskaktus valkokukkainen
Sedum morganianum - häntämaksaruoho
Sinningia speciosa 'E.Frederick' - gloksinia eli suppilokukka
Stephanotis floribunda - tuoksuköynnös (t)
Vatricania guentheri - kaktus (onko)
x vuylstekeara hyb. - kambria-orkidea

TUNNISTAMATTOMIA
Echeveria sp. - mehiruusuke tunnistamaton (voi olla myös joku ihan muu)
Kaktus1 - karvainen, valkoiset hennot karvat, pylväsmäinen, pitkät ruskeansävyiset piikit

Minun kasvini ja missä ne oikein kasvavat

Huonekasveja minulta löytyy tällä hetkellä noin 60. Kasveja löytyy todella monesta suvusta ja moni onkin suoraan sanottuna sellainen, joka minua ei varsinaisesti innosta, mutta en raaski heittää poiskaan. Olen ajatellut harrastukseni edetessä keräillä laajemmin tiettyjä sukuja /lajeja, jotka minua kiinnostavat ja ehkäpä karsia pois niitä, jotka eivät innosta niin paljon (kaikki kasvithan ovat mielenkiintosia omalla tavallaan, mutta kaikkea ei voi kerätä valitettavasti). Tällä hetkellä olen kuitenkin vielä siinä vaiheessa, että vähän kokeilen kaikkea, ja katson minkä kanssa onnistun ja minkä kanssa en.

Myöhemmin erittelen tarkemmin kiinnostuksen kohteitani, mutta tässä yhteydessä muutama yleinen sana mieltymyksistäni: Viherkasvit, joiden kukilla ei ole koristearvoa tai jotka todennäköisesti eivät huoneoloissa kuki, eivät eriyisemmin ole lemppareitani (poikkeuksia toki löytyy, esim. reunustraakkipuu Dracaena marginata tai siroliuska-aralia schefflera arboricola - molemmat vanhoja kasvejani). Olen aina rakastanut juuri kasvien kukkia, ja huonekasvejakin olen rakkaudella hoivannut aina juuri kukkien toivossa. Haluan myös aina tuntea kasvini nimi-ja löytöhistorian, luontaiset kasvupaikat ja oikeastaan kaikki mahdolliset yksityiskohdat, joten sekahybridikasvimix - kasvit eivät ole minun juttuni lainkaan. Vaativuuttakin saa kasvin hoidossa olla ja harvinaiset ja eksoottiset kasvit ovat tietenkin mielenkiintosia varsinkin jos onnistumisia tulee, mutta toisaalta tuiki tavalliset ja helpot ruukkukasvit ovat monesti parhaita. En voisi esimerkiksi kuvitella keittiötäni ilman santtujani (Saintpaulia ionantha), noita ihania maailman kaikista yleisimpiä huonekasveja.

Valitettavasti ainakaan toistaiseksi minulla ei ole isoa puulämmitteistä puutaloa jossa olisi kulmaikkunoita, leveitä ikkunalautoja ja viherhuone (haave nro 1) vaan kasvien käytössä on keskuslämmitteinen (lue todella kuuma) asunto, kolme itäistä ja kaksi läntistä vedotonta ikkunaa ja kesäisin pieni piha. Ei siis kaikkein huonoimmat olot laisinkaan, koska valoa on ihan kivasti ja paahteelta suojaavat mukavasti varjostavat puut, mutta talvilevon järjestäminen kasveilleni on todella todella haastavaa. Viileän lepokauden tarvitsevat kasvit on jätettävä toisille kasvattajille ja sekös minua niin suuresti harmittaa (varsinkin kun niin monet toivelistani kasvit juuri tuon viileän lepokauden tarvitsisvat).

Tuon keskuslämmityksen suurin ongelmahan on liian kuiva huoneilma. Pyrin kompensoimaan asiaa ahkeralla sumuttelulla. Joitkut kasvit myös käyvät säännöllisesti suihkussa ja olempa myös vienyt tietyt siirtelyä kestävät kasvit saunassa käynnin jälkeen kosteaan pesuhuoneeseen. Ilmankostutinta en ainakaan tositaiseksi ole hankkinut. Kasvikirjat tarjoavat usein ratkaisuksi vedellä täytettyjä kulhoja kasvien läheisyydessä mutta hieman epäilen tämän menetelmän toimivuutta - ja tilaakin se vie paljon. Mielummin suihkuttelen lehtien alapintoja. Muutamat kasvini olen ruukkuineen upottanut kosteaan turpeeseen ja joillain on rahkasammalpeite auttamassa kosteutuksessa.

Mistä kaikki alkoi

Ensimmäinen tekstini on historiikkiin päin kallellaan:-)

Kasvit ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Olen myös keräilijäluonne. Olenkin yhdistellyt nämä kaksi kiinnostusta yhteen - ja vosikin sanoa että keräilen kasveja. Huonekasvien saralla olen oikeastaan todellinen noviisi - siinä tälle blogillekin hauska aihe - missä kaikessa voi tehdä vihreitä ja niistä (ehkä) oppia sitten jotain.

Keräsin pitkään kasveja herbaarion merkeissä. Oli hauskaa kerätä jonkun suvun kaikki lajit, tutkia niiden historiaa ja nimiä, eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia. Kasvioni on kuitenkin nykyään varsin laaja - ja koska ehdoton perjaatteeni on jättää harvinaisemmat kasvit metsään kasvamaan ja lisääntymään - kokoelmaa ei ole enää kovin helppo lisätä ainakaan etelä-Suomesta käsin. (Mikään perheblogi tämä ei todellakaan ole, joten mainitsen tässä vain lyhyesti että parin vauva-ja taaperoikäisen lapsen kanssa kasvienkeruu osoittautui kovin vaativaksi, ja tilalle piti kehittää kotioloihin sopiva harrastus). Puutarhanhoitoakin harrastan rivitalopihan verran, mutta koska asuntomme tuskin tulee olemaan meillä vuosikausia, en sanoisi pihaani keräilyharrastukseksi.

Huonekasveja minulla on ollut niin kauan kun muistan - lapsesta saakka. Ennen ne vain kasvoivat paremmalla tai huonommalla menestyksellä. Kun sitten huonekasvikärpänen puraisi minua ikään kuin vahingossa, kasvia, purkkia ja purnukkaa rupesi ilmestymään asuntomme joka ikkunalle. Samalla rupesin lukemaan aiheeseen sopivaa kirjallisuutta ja toki nettikeskusteluja, ja tässä sitä nyt ollaan.