Keittiön ikkunalla kukkii ja kasvaa

Näkymä keittiön ikkunalle:


Ylhällä vasemmalla roikkuu Aeschynanthus ' Japhrolepsis' ja seinällä sen alapuolella A. sp. siis soihtuköynnösristeytymiä. Amppeleissa vasemmalta oikealle Codonanthe crassifolia eli mesiriippa,jokin maksaruoho, Hoya kentiana, Hoya carnosa eli isoposliinikukka ja Clerodendrum wallichii. Lasimaljassa vasemmalla pitsilehti Fittonia verschaffeltii. Seinällä suihkupullon kanssa Begonia maculata eli pilkkubegonia ja sen alapuolella hienohelma. Pöyällä saintpauliat (saviastioiden sisällä omissa pikkuruukuissaan) sekä Hippeastrumit vasemmalta H.'Splash', H.'Tres Chic', H.'Bogota', H.'Exposure', H.'President Johnson', H.'Sweet Nymph' H.'Apple Blossom'.

Hippeastrum Picotee, Trés Chic ja President Johnson

Uuden vuoden kunniaksi kukkivat Hippeastrum 'President Johnson', H.'Trés Chic' ja H.'Picotee'.

H.'Picotee' on vanha lajike. Se on rekisteröity Alankomaissa vuonna 1958 ja on yksinkertaisuudessaan tyrmäävän kaunis. Valkoista kukkaa reunustaa ohut punainen reunus. Terälehdet säihkyvät, kuin niihin olisi puhallettu timanttipölyä. Lajike on verrattain hidaskasvuinen, nupusta kukkaan n. 1o viikkoa.

H.'Trés Chic' on nimensä mukaan todellakin tyylikäs. Keltavihreä nielu muuttuu asteittain valkoiseksi, jota sitten ympäröi punainen tähti. Lajike on uuden trendin mukaan pienikukkainen mutta runsaskukkainen - usein kukkia on vanassa seitsemän. Kukat puhkeavat todella nopeasti (minulla sipulin istuttamisesta ensimmäiseen kukintaan 29 päivää!). Juurtuminen tapahtuu kuitenkin paljon hitaammin, joten tätä lajiketta on ensimmäisen kukinnan aikana liikutettava hyvin varovasti.

Sitten uusi hankinta H.'President Johnson', josta en ole onnistunut löytämään paljonkaan tietoa. Sen kukinnan pitäisi olla pienimuotoinen 'Picotee' - mutta minulla vain yhdessä terälehdessä on aavistuksen verran punakkaa. Sen sijaan kukan keskus on kauniin punainen. Onko lajike monimuotoinen, vai olenko taas saanut väärän lajikkeen, täytyy selvittää. (sivumennen sanoen: Hippeastrumien kanssa saa usein varautua siihen, kukka on jotain muuta kun luvattu, erityisesti tässä kunnostautuu Plantagen. Olen ostanut sieltä kolme sipulia, kaksi oli muuta kuin luvattiin).

Ryllejä ja siemenlistoja

Hippeastrum 'Splash' kukan halkaisia 24cm!


Kyllä nyt on huonekasveilla vaikeaa. Valoa on niin kovin vähän. Minulta on löytynyt muutama villakirvakin, oli sitten tehtävä tuholaistorjuntaa kaikille kasveille. Samalla tuli tarkastettua muutenkin kasvieni kunto.

Nyt on myös hyvä aika suunnitella seuraavan kevään kylvöjä. Uudet siemenlistat julkaistaan näihin aikoihin. Mikäs sen mukavampaa, kun jo pohtia mitä laittaisi kukkalaatikoihin ulos tai mitä sisälle ruukkuihin. Itse aion hankkia ainakin Clitoria'n ja Cardiospermum halicacabum siemeniä, ja haluaisin kokeilla myös jotain akaasiaa Acasia. Ehkä myös puuvillaa Gossypium - sehän on superhelppo kasvattaa ja kukkii samantyylisesti kuin sukulaisensa kiinaruusu Hisbicus rosa-sinensis.

Olen myös hankkinut Hippeastrumeja lisää, ja niiden kukkaloistosta olen saanut nauttia jo muutaman viikon. Muutama vanhakin, kuten 'Apple blossom' ja 'Lady jane' - pikkusipulista asti minulla ollut - tyrkkää kukkavartta.

PS! Olen kerännyt tietoa huonekasvien heimoista ja piakkoin julkaisen täälläkin pienen tietopaketin niistä. Kun harvoin löytää suomeksi kasviheimoista tietoa juuri huonekasvinäkökannalta katsoen.

'Blossom peacock' - ah miten kaunis

'Nymph' (jonka paketin mukaan piti olla White Nymph)

H.chybister 'Bogota'


H.chybister 'Evergreen' jonka kylläkin piti olla jotain ihan muuta

Phalaenopsiksen hoito ja Dendrobium nobile

Hoito-ohjeet phalaenopsikselle: (taas muistutan, nämä toimivat minulla näissä olosuhteissa mitä täällä on. Moni muu menetelmä sopii taas toisille kasveille, ei ole yhtä ainoaa totuutta rukkukasveja kasvattaessa)
- Tykkäävät lämpimästä ilmasta ja tasakosteudesta
- Sumuttelu aamuisin on hyväksi
- Kastelen uppokastelemalla lämpimään sadeveteen silloin kun kasvualusta ei tunnu enää kostealta. Pidän ämpärissä n. puoli tuntia, niin, että kasvi imee vettä pohjasta, ruukun päällinen osa tai kasvi itse ei ole veden alla.
- Lannoitukseen sopii mieto fosfori- ja kaliumpitoinen lannoite (ei typpivoittoista). Huom! Kaupan "orkidealannoite" on usein juuri typpivoittoista -> saat runsaan lehtikasvun mutta kukinta jää uupumaan.
- Lannoitan muutaman viikon välein kasvukautena
- En leikkaa kukkavarsia (saattavat kukkia samasta varren kärjestäkin uudelleen)
- Tarkastelen ahkerasti juurien kuntoa ja väriä. Vihertävänvaalea runsas ja terve juuristo kertoo hyvinvoivasta kasvista.
- pyrkinyt saamaan kasvit talvella pieneen lepokauteen aavistuksen verran viileämmällä huoneella ja kastelemalla harvemmin.
-Kasvualustakokeiluja: kaupan seos ei oikein toimi, omakeräämä männynkaarnamurska höystettynä soralla, hiilellä ja rahkasammaleenlatvoilla sopii minun kasveilleni.
- ruukkukokeiluja: puolet kasveista saviruukussa ja puolet muovisessa. En ole vielä päättänyt kumpi toimii paremmin. Muoviruukkuun oli helppo tehdä myös sivuun reikiä - kasvit tykkäävät tästä. Myös juurien kuntoa on helppo tarkastella. Toisaalta saviruukku hengittää ja kosteus haihtuu nopeammin - muovisessa ylikastelun vaara suurempi.
- Älä turhaan vaihda rukkua/kasvialustaa. Itse vaihdan vain, kun kasvi ns. nostaa itsensä ulos ruukusta.


Noh, ja nyt sitten tämä uusi tulokas. Dendobiumit ovat ehdottomasti suosikkiorkideoitani (kasviteteellisissä ja kokoelmissa usein mielestäni kaikista kauneimpia), ja hankin nyt ensimmäisen sellaisen omaksi. Aloitan lajista, jota on viljelty jo kauan: Dendrobium nobile on varmasti monelle harrastajalle tuttu. Minun lajikkeellani on hieman vaaleanpunaista mukana, mikä on mielestäni ihana yksityiskohta. Ja tuoksu - se on huumaavan ihana! Joka päivä tuijottelen nobileani ja sen vieressä taas kukkivaa suosikkiani Hippeastrum White nymphiä haltioituneena. Miten kauniita he ovatkaan! Nobilen hoitoon olen perehtynyt kirjoista, mutta tässä blogissa haluan esitellä ennen kaikkea kokemukseen perustuvia hoito-ohjeita, joten jätämme hoidolliset kysymykset tuonnemmaksi.

Miten saada Saintpaulia kukkimaan?

Paavalinkukat, Saintpaulia ionanha ovat monen suosikkikukkia. Oikeassa hoidossa ne kasvavat ja kukkivat upeasti jopa ympäri vuoden. Saintpaulian hoito ja kukittaminen ei ole vaikeaa laisikaan, mutta anteeksiantavainen santtu ei aina ole - väärällä hoidolla se on myös todella helppo tappaa. Saattaa olla myös niin, että paavalinkukka kasvaa upeasti - mutta vain viherkasvina. Toivottu kukinta voi jäädä uupumaan.

Kuten aikaisemminkin olen todennut, en ole luontainen viherpeukalo. Olen tehnyt santtujeni kanssa kaikki virheet aluksi. Nykyään afrikanorvokkini kukkivat kauniisti alkukeväästä alkutalveen. (Jos olisi talvella lisävalo, kukkisivat ne myös silloin). Minun yksinkertaiset ohjeet sopivat sellaiselle kasvattajalle, joka haluaa saada muutamat santtunsa kauniisti kukkimaan ikkunalaudallaan vuodesta toiseen, kuitenkaan tekemättä tästä asiasta elämäntehtäväänsä. En koe santtujeni kanssa samanlaista euforiaa ja keräämisvimmaa kuin vaikkapa amaryllisten kanssa, mutta jokainen nuppu ja kukka keittiöni ikkunalla on ilon aihe ja piristys.

Hoidossa muista VESI-valo-lannoitus-ilmankosteus.

VESI: LIIKAKASTELU TAPPAA SANTUT.
Kastele vasta kun kasvi vettä pyytää eli kun lehdet nuukahtavat (kyllä kyllä, kasvi ei kärsi tästä ja piristyy heti saatuaan vettä. Näin vältät vaarallisen ylikastelun ja kasvisi voivat hyvin). Älä kuitenkaan anna santtujen kuivua tai nuutua. Lehtien pieni roikotus tarkoittaa nestejännityksen vähenemistä, ei vielä kuivumista, mutta sitten on heti aika kastella.
Kastele LÄMPIMÄLLÄ vedellä ruukun alta.
Miten tehdä: Kokeile että multapaakku on kuiva (jos se ei ole, nuukahtaminen johtuu tuholaisista, sairaudesta tai kylmästä) nostamalla ruukkua. Muoviruukun on oltava ihan kevyt. Saviruukkua kannattaa kopauttaa. Huomaa myös että saviruukku kuivuu huomattavasti nopeammin. Sormellakin kokeilu on ok, mutta sitten pitää kokeilla syvältä - pelkkä pintamullan kuivahtaminen ei tarkoita kasteluntarvetta. Laita aluslautaselle kuumaa vettä - hanavesikin käy, sadevesi aina parempi- vesi jäähtyy hetkessä sopivan lämpöiseksi. Anna kasvin imeä juuret vettä täyteen, n.30 min. Voit tehdä tämän lavuaarissa tai lautasella. Vettä voisi olla n. 3cm. Saintpaulian kastelu- tai suihkutteluvesi ei koskaan, ikinä saa olla kylmää.

Paljon puhutaan ylä- ja alakautta kastelusta. Molemmat käyvät yhtä hyvin, mutta yläkautta kastelu vaatii enemmän tarkkuutta. Siksi suosittelen alakautta kastelua. Nuoret taimet kuitenkin kastellaan aina yläkautta.
"Alice"
VALO: Saintpauliat eivät jaksa kukkia varjossa.
Santut, jotka eivät kasva ikkunan läheisyydessä eivät kuki. Kuitenkin lievä varjo kasvukaudella on tärkeää - suora keväinen ja keskipäiväinen auringonpaiste ei ole kasville sopivaa (kasvaa luonnossakin puiden ja kasvillisuuden katveessa).
Miten teet: Kaikki valo on tervetullut. Suojaa paahteelta verholla tai siirtämällä kasvit kesäksi varjoisammalle ikkunalle. Talvella kaikki mahdollinen valo on tarpeen. Kukkiakseen paavalinkukat tarvitsevat paljon valoa. Ja valossa kukat ovat kauniimmat ja isommat. Vähänkin kauempana ikkunasta kukan värit haalistuvat ja kukat jäävät pieneksi.

LANNOITUS: lannoittamatta kasvi kärsii eikä kuki.
Miten teet: Lannoitustyylejä on monia, esitän tässä oman tyylini (varmasti moni muu tapa on yhtä hyvä tai parempikin, tämä ei siis ole ainoa oikea tapa, mutta toimiva se on). Lannoitan kasvukaudella (maalis-loka) noin joka toisella kastelukerralla suoraan kasteluveteen. Lannoitusvahvuudeksi teen vain puolet annetusta ohjeesta. Lannoitteena käytän nestemäistä kukkiville kasveille tarkoitettua lannoitetta. NPKn suhde on oltava suurinpiirtein 10-20-20. Luvut voivat olla muutakin, mutta perusideana on, että typpeä on vähemmän kuin fosforia ja kaliumia. (oliko NPK täyttä hepreaa? Lue tästä lisää). Jos kasvit t eivät saa keinovaloa, ei tarvitse talvella lannoittaa. Itse annan pari kertaa talvellakin hyvin mietoa lannoitetta, jos näyttää siltä että lehtiä kasvaa. Santuthan eivät lepää talvella (Tansmaniassa on aina kesä) mutta meidän oloissa valoa on talvella liian vähän, ja kasvu hidastuu.
Kuvassa santtuni talvella.
ILMANKOSTEUS santut tykkäävät kosteasta ilmasta.
Miten teet: Sumuta kasvit aamuisin. Muista aina lämmin vesi. Suuren vesipisarat aiheuttavat laikkuja lehdille, joten kannattaa käyttää hyvää sumutinpulloa. Itse suihkutan amppeleissa kasvavia soihtuköynnöksiä ja mesiriippoja reilusti. näiden alapuolella kasvavat santut saavat korkealta putoavaa hyvin hienojakoista sumua aamuisin. Kasvit selvästi pitävät tästä. Tähän liittyen vielä pieni tarina: Lapsuudenkodissani oli verrattain suuri ikkuna kylpyhuoneessa. Ikkunalaudalla kasvavalla saintpaulialla oli valtava kukinta. Sama tavissininen santtu olohuoneessa kasvatti enemmän lehtiä ja vähemmän kukkia...

Seuraavassa osiossa keväämmällä istutusta ja lisäystä.
Jos aihe kiinnostaa, suosittelen seuraavia nettisivuja
Tue saintpaulioiden suojelua ja tilaa pistokkaita
The African violet society of America
Dipley's
African violet centre
Rob's violets
Optimara violets

Kasvikuulumisia

Kuvassa etualalla Hippeastrum White nymph ja taempana Evergreen sekä versova amarylliksen pikkusipuli. Myös santut ja pieni aaroninparta Saxifraga stolonifera ovat päässeet kuvaan


Jotain tapahtuu huonekasvirintamalla marraskuussakin!

- Kuten olen aikaisemminkin maininnut, minulla on aina itämässä jotain siemeniä. Säilytän niitä kylpyhuoneen ja wc:n peilikaappien päällä. Saavat siten pohjalämpöä ja toisaalta eivät vie tilaa (ikkunapaikat ovat tässä huushollissa kortilla:-). Eilen kastellessani huomasin että häntäparsa ja freesia ovat itäneet! Häntäparsan taimi on hieman tumma, toivottavasti se selviää. Olisi pitänyt aikaisemmin nostaa valoon. Parsa kasvakoon nyt itämispurkissaan, en uskalla sitä vielä rasittaa. Freesian koulin jo. Nämä freesiat ovat kylkiäispussista -> väri ja laijike ovat yllätys. Minä olen kasvattanut freesioita mukulasta puutarhassani menestyksellä, mutta siemenkylvö on ihan uusi juttu. [puutarhalla tarkoitan edellistä kotiani, sitä jonka puutarhaa laitoin rakkaudella ja valtavalla työllä, ja josta sitten jouduin luopuumaan. Mieheni työn takia vaihdoimme paikkakuntaa. Rakastin puutarhaani paljon, mutta puolisoa vielä enemmän, joten olen positiivisesti hyäksynyt asian. Sitäpaitsi muuton myötä huonekasveista tuli oikeasti tärkeitä. Ne kun saa mukaan tästä väliaikaisesta kodista...]

- Gardenialla on nuput. Ne eivät vielä aukea pitkiin aikoihin, saa nähdä josko ollenkaan. Gardeniahan on sellainen, että tiputtaa nuppunsa pois pienestäkin kääntelystä. Myös suihkutus voi suututtaa sen. Toisaalta myös kuiva ilma tekee saman. Myös liikamärkyys, kuivuus, pimeys ja kalkillinen vesi tiputtaa nuput. Yritän parhaani - saa nähdä miten käy. Se kellastuttaa alimpia lehtiäkin, joten en ole varma kukinnan onnistumisesta tällä kertaa. Erityishoidolla koitan saada nuput auki kevääksi.

- Jaloritarinkukista kahdella on nuppu. Lajikkeet Evergreen ja White nymph ovat molemmat levänneet nyt pari kuukautta joten kukinto on molemmilla jo toinen tänä vuonna. Minullahan amaryllikset saavat kasvaa oman vuosikiertonsa mukaisesti miten haluavat. En yritä kukittaa niitä jouluksi vaan ne kukkivat, kasvavat ja lepäävät silloin kun itse haluavat. Jotkut kukkivat kerran vuodessa ja jotkut kaksi. En laita sipuleita mihinkään pimeäänkään, lepäävät ihan samoissa paikoissa missä kasvavatkin. Siten on helppo huomata milloin kasvua tapahtuu. Kesät säilytän niitä ulkona. Myös lajike Bogota on herännyt levolta. Se kuitenkin minulla aina kasvattaa ensin lehtiä ja sitten lopputalvesta pukkaa lehtien sekaan kukkavanan. Näin on käynyt jo kahtena vuonna, ja sama taitaa jatkua tänäkin talvena. Aikaisemmin kuvaamani Pasadena kukkii nyt toisella kukkavanalla ja kolmas nuppu on jo tulossa! Talvi olisi paljon ankeampi ilman näitä ritarinkukkia!

- Minulla on vakiokukkakauppa, missä asioin usein. Myyjä on äärimmäisen mukava, ja viime käynnilläni hän lykkäsi käteeni yhden kärsineen santun (lajike tuntematon) ja amarylliksen lisäsipulin. Sipuli versoo ja santtu on lykännyt kolme nuppua! Jännityksellä odotan millaiset kukat siinä on.

- On kasvirintamalla murheitakin. Maljaköynnökseni on todella murheellinen näky. Se taitaa tiputtaa kaikki lehtensä. En ole ollenkaan varma, että se selviää talven yli. Olen kasvattanut sen keväisestä pistokkaasta, joten minulla ei ole kokemusta sen talvehtimisesta. Tiedän sen vaativan paljon valoa - joten laitoin sille lampunkin, mutta ei se oikein ole auttanut. Kiinarikin on aika nuutunut. Kaktukset taas eivät mene lepoon - on aivan liian lämmintä niille.

- Olen myös päättänyt luopua muutamasta kasvista, mistä en erityisemmin pidä. Ensimmäisenä saa lähteä värinokkonen Coleus blumelei hyb. Tylsä kasvi kertakaikkiaan. Vaikka miten sitä laiminlyön aina se vaan kasvaa. Ja kukintaahan ei kannata edes tavoitella. Liisantyyny callisiarepens ja pikkuliisantyyny callisia elegans saavat myös lähteä. Ihan hauskojahan ne ovat, mutta niissä ei ole mitään mikä minua erityisesti kiinnostaisi. Kasvutapa muistuttaa paljon tuttua pihatähtimötämme stellaria media, jota kyllä voin ihastella kesällä pihalla ihan tarpeeksi (hieman ohi aiheen: rikkaruoho-käsite on minulle tuntematon! T: herbaarion kerääjä). Kumipuu Ficus elastica, pennimuori Peperomia rotundifolia ja kirjovehka Dieffenachia maculata saavat vielä jäädä, mutta jos keväällä kasvilista taas pitenee, ovat nekin vuorossa.

Huom. amarrylliksien lajikekuvat ja tähtimölinkki eivät ole minun ottamia kuvia.

Kuvassa Hippeastrum Pasadenan uusi nuppu

Muutamat mehikasvini

Minä en ole synnynnäinen viherpeukalo. Jokaiseen kasviini olen tutustunut, monen kanssa alussa säheltänyt paljonkin. Olen sellainen kasvihoitaja jolle sopivat kasvit, jotka tykkäävät päivittäisestä hoidosta ja (rakkaudesta:-). Suihkuttelen päivittäin kasvini useaan otteesseen ( nyt kun olen hoitovapaalla, todellakin 3-4 krt. päivässä) ja kastelu ei minulta unohdu, ei lannoituskaan. Olen joutunut oikein opettelemaan, ettei lähskään kaikkia kasveja kannata uudelleen istuttaa joka vuosi. Multaseoksiin paneudun ja tutkin kasvejani jatkuvasti. Ehkä juuri siksi tuholaisista minulla on ollut vain vähän vaivaa.

Mutta minusta tuntuu, etteivät mehikasvit välitä sellaisesta hoitajasta kuin minä. En myöskään erityisemmin ole kiinnostunut koko kasviryhmästä, tietoni ja taitoni näiden kanssa ovat olemattomat.
Kirjotähti Haworthia pentagona kuolettaa jokaisen ruusukkeensa alimpia lehtiä oikein urakalla. Oliko liian pimeää (kukkateline vajostetun itäikkunan läheisyydessä) vai kastelinko liikaa? SIINÄ OLEN HYVÄ. Todennäköisesti molempia. Noh, nyt Haworthia on kaktusten kanssa lampun alla. Ihan huoneenlämmössä valitettavasti - minulla kun ei kaktuksille ole viileää talvehtimispaikkaa. Saa nähdä piristyisikö kasvi yhtään. Minä pidän tämän kasvin ulkonäöstä paljonkin, joten toivon, että se jaksaisi talven yli.

Jopa rahapuun crassula ovata, jonka sain lahjaksi keväällä, olen saanut tiputtamaan todella monta lehteään (varret ovat alhaalta jo lähes kaljut). Sen pitäisi lukemani mukaan pärjätä vähässäkin valossa, mutta sain sen tokenemaan vasta asetettuani kasvin valoisimmalle ikkunalleni (vähän hampaat ristissä kylläkin, koska en erityisemmin koko kasvista välitä, ja haluaisin siihen mielummin vaikka jonkun narrinhiipan tai amarylliksen, mutta en voi antaa Rahiksen nyt kärsiäkään. Olkoon nyt siinä, kesällä nakkaan sen ulos kasvamaan.)

Mehitähden sain jo tapettua, mutta sitten minulla on tämä tunnistamaton mehikasvi, joka ensin tiputteli pois pienet poikasensa, mutta nyt se näyttää voivan hyvin, vaikka (todennäköisesti) kastelen sitä ihan liikaa. Arabiankahvi coffea arabica asustaa talven lampun alla ikkunalla, ja tämä mahdollisesti jokin Echeveria on päässyt pienen kokonsa ansiosta myös sitten siihen. Siitä on näyttänyt tykkäävän, itse asiassa kasvi on kääntynyt nyt jo ikkunasta poispäin kohti tuota lamppua.

Sitten on vielä tulilatva Kalanchoe blossfeldiana ja herttaköynnös Cerobegia woodii (joka kyllä on mukulakasvi, mutta laitetaan se nyt tähän samaan esittelyyn) . Nämä kasvit ovat kultaköynnöksen Epipremnum pinnatum 'Aureum' kanssa keittiössä korkealla hyllyllä, ja taitavat olla asuntoni ainoat kasvit jotka saavat kasvaa kutakuinkin rauhassa ja välillä unohdettuinakin. Tulilatva kuuluu itulehtiin, ja ne kuuluvat ehdottomasti monen harrastajan kokoelmiin, mutta eivät minun. Ulkonäkö, kasvutapa eikä edes monimuotoisuus ei minua kyseisessä suvussa kiehdo laisinkaan. Herttaköynnöksen pistokkaat sain kerran kaupanpäällisinä. Kasvi on ihan hauska, mutta kasvi on vielä - miten nyt sanoisi - kovin alkutekijöissään. Kolme ohutta kasvivartta ja pienenpienet lehdet eivät ole esteettiset. Mutta muuten kasvi on ihan hauska. Olisi kiva kysyä joskus joltain asiantuntialta, miksi minun herttaköynnökseni lehdet ovat kovin pienet (tuskin senttiäkään), kun kukkakaupossa kasvin lehdet ovat paljon isommat. Huono hoito? Nuori kasvi? Kenties jokin lajike?


Haworthian vieressä syyläkaktus Mammillaria winterae
Oikeanpuoleisessa kuvassa Haworthian syysmasennus tarkemmin

Ihana jaloritarinkukka

Ah! Nyt kukkii uusi hankinta hippeastrum Pasadena.

Syksyllä ja talvella, kun kukkioita on vähemmän, on kiva ostaa uusi amarylliksen hipperastum sipuli ja pian saa nauttia upeasta kukkaloistosta! Jos tykkää puuhastella kasvien kanssa ja hieman nähdä vaivaa, voi hyvinkin saada ritarinkukan kukkimaan uudelleen yhä kauniimpana. Jos taas ei niinkään jaksa paneutua mutta tykkää kukasta, on uusi ostosipuli helppo saada kukkimaan ja sittenhän kasvin voi halutessaan heittää pois (jos siihen vaan pystyy). Amarylliksen hoito-ohjeisiin en sen enempää paneudu, niitä kun voi lukea mistä tahansa alan kirjasta tai netistä. Sipulin valitsemiseen kannattaa paneutua. Kova, tervejuurinen sipuli on hyvä. Lisäsipuleita tehnyt, piehmeä tai laikullinen, kuorittu tai punalaikullinen sipuli kannattaa jättää ostamatta. Juureton sipuli kyllä kasvaa, mutta homeinen ei hyvin. Valkokukkaisia lajikkeita on kuulemma vaikea saada kasvamaan, tosin minä en ole tätä itse huomannut. Ensimmäinen jaloritarinkukkani oli lajike White Nymph ja on aina kukkinut kauniisti.
Virolainen nimi RATSURITÄHT ratsumiehen tähti on mielestäni osuva. Suosittelen lämpimästi tutustumaan lajin nettikeskusteluihin esimerkiksi Klorofyllissä tai Huonekasvit.netissä

Amaryllidaceae eli narsissikasvit on heimo, joka on yksi ehdottomista suosikeistani. Suurin osa heimon lajeista on sipulikasveja, ja ne ovat kotoisin alueilta jossa kostean ja kuivan kauden vaihtelu on selvä. Vuosikierto onkin näillä lajeilla mielenkiintoinen (mutta luonnollisesti eri lajeilla erilainen) ja sen tunteminen on onnistuneen hoidon edellytys. Esimerkkeinä lajeista voisi ottaa tunnetuimmat narsissi ja jaloritarinkukka eli amaryllis, mutta lisäksi kasvatetaan myös mm. kriinumeita Crinum, amazoninliljaa Eucaris, tupsukkeja Haemanthus, lukinliljoja (upeita!) Hymenocallis, jaakopinliljoja Sprekelia (ahh!) ja vaarinkukkia Vallota. Omalla toive/hankintalistani amaryllidaceae - heimosta on niin pitkä, etten kehtaa sitä tässä edes julkaista...

Hyvä nettisivu tarkempaan tutustumiseen on Pacific Bulb Society. Paljon kuvia sukuun kuuluvista lajeista. Jaloritarinkukista enemmän Emaryllis.comissa.


Tässä kuvassa nuput alkavat juuri kääntyä sivulle.

Asparagus eli Parsat

Liljakasveihin Liliaceae kuuluvat parsat Asparagus ovat vanhoja huonekasveja. Minä olen kasvattanut siemenestä oman hienohelmani (A.densiflorus 'Sprengeri') ja alkusyksystä kylvin myös unelmaa A.setaceus. [välihuomautus: pääasiallinen kylvöaika on tietenkin lopputalvesta, mutta minulla tuppaa olemaan hieman siemenkokeiluja myös muina aikoina - hyvin vaihtelevin tuloksin tosin]. Unelman viidestä siemenestä iti kolme, ja ne ovat nyt koulittuina ikkunalaudalla. Toivottavasti valo riittää kasvattamaan unelmistani isoja. Hauska muisto tästä lajistani on isotätini luota etelä-Virosta, missä unelma kasvoi valtavana 'pensaana' puutarhassa. Se kukki runsaasti koko kesän valkoisin hieman tähtimöä (stellaria) muistuttavin kukin ja elokuussa ilmestyivät oranssinpunaiset marjat. Mielestäni se oli jo silloin ja on edelleen todella kaunis kasvi.

Asparagukset ovat sikälikin todella mielenkiintoisia kasveja, ettei niillä ole lehtiä. Lehden tehtäviä hoitavat fyllokladiot eli laakavarret. Laakavarsien kellastuminen ja variseminen on merkki siitä, ettei kasvi viihdy. Itse olen saanut hienohelmani suututettua muutamankin kerran. Ensin se oli minulla matalan kirjahyllyn päällä n. 60cm päässä ikkunasta. Keskikesän se viihtyi siinä todella hyvin, mutta elokuussa huomasin fyllokaidojen kellastumista. Siirsin kasvin lähemmäs ikkunaa ja leikkelin kaljuuntuneet varret pois (hienohelman versot kasvavat suoraan mullasta). Nyt huomasin taas laakavarsien kellastumista ja siirsin sen amppeliin valoisimmalle ikkunalleni. Toivottavasti siellä valo riittäisi. Vedentarve on vähentynyt kesästä roimasti. Hellepäivinä kastelin lähes päivittäin, nyt ehkä kerran kahdessa viikossa, jos sitäkään.

Unelman taimia oli vaikea kuvata - ne kun ovat vielä kovin kovin hentosia. Parsoilla ei muuten ole sirkkalehtiä ollenkaan, jo miniversolla on pienenpienet laakavarret. Kuvassa myös tuoksuköynnöksen (Stephanotis floribunda) taimi.

Verililjapuu & traakkipuu

Tänään halusin esitellä Agavaceae - heimon kasvini. Tuohon sukuun kuuluu monta tunnettua ja yleistä huonekasviamme - agaavet, pullojukat, anopinkielet - ja hampaat, jukat, sekä minultakin löytyvät traakkipuu ja myös ei-ihan-niin-tunnettu verililjapuu (huom. cordline-suku sijoitettiin aikaisemmin Liliaceae-heimoon) .
Traakkipuuta kutsutaan myös lohikäärmepuuksi (Drakaina =kreikaksi lohikäärme) ja vanha taru kertookin lohikäärmeiden ja norsujen taistellessa lohikääremeenveren roiskuneen traakkipuihin.

Traakkipuuni Dracaena concinna eli Traakki on ainoa kasvi joka sijaitsee kotonani hieman ikkunaa kauempana. Tämä johtuu oikeastaan siitä syystä, että sain sen ystävältäni aika lailla nahistuneena ja kärsivänä ja epäilin kykyjäni saada se voimaan paremmin. Varsinkin kun kasvitaitoni on enemmän kallellaan ihan erityyppisiin (lue kukkiviin:-) kasveihin. Itselleni epätyypillisesti en edes aluksi perehtynyt kasvin taustoihin ja hoitoon, lukaisin vaan Esko Puupposen Harrastajan kasvikirjasta (tästä kirjasta kirjoitan varmasti joskus toiste enemmän) nopeasti hoito-ohjeet. Aamuisin tehdessäni tavanomaista kasvien tarkastus- ja suihkutuskierrosta suihkuttelin Traakkiakin oikein reilusti. Kastelin vain välillä, mutta silloin runsaasti. Yllätyksekseni huomasin kasvin viihtyvän. Se rehevöityi, lehtien väri jotenkin syveni ja sitten kasvi kasvatti uuden 'tupsun' (mikäköhän tälle olisi oikea termi...). Nyt huomasin viikko sitten taas uuden tupsun! Nyttemmin olen sitä mieltä, että kasvin kasvutapa on todella mielenkiintoinen. Reunimmaiset lehdet aina tippuvat ja tekevät kasvin varteen hauskan ikään kuin suomuisen kuvion. Nyt päivien lyhennettyä olen huomannut lehtikärkien hieman kellastuneen, täytynee etsiä Traakille valoisampi paikka. Se saa kyllä mielestäni runsaasti hajavaloa, mutta liian vähän aikaa päivässä.

Verililjapuuni Cordyline fruticosa (syn. C.terminalis) on mielestäni kaunis. Se kasvattaa hauskasti lehtiään spiraalimaisesti, samalla kun pituutta tulee hiljalleen lisää. Omani lajiketta en tiedä mutta kasvi on siitäkin syystä hauska, että eri ikäiset lehdet ovat eri väriset. Minulla ainakin vanhemmat lehdet ovat syvän tummanpunaiset, kun taas nuoret lehdet hieman laikukkaat, jopa pinkit. Lehden reunoja kehystää fuksianpunainen raita. Samoin kun traakilla, alimmat lehdet varisevat jättäen suomuisen rungon. Verililjapuu voi kukkiakin, mutta se ei kirjojen mukaan ole helppoa. Saa nähdä miten käy. Pidän puuta valoisassa, mutta kesällä suojasin paahteelta. Sumuttelen muutaman kerran päivässä ja reilusti - kasvi tuntuu pitävän siitä. Pölyjä en ehdi päivittäin lehdiltä pyyhkiä, mutta välillä vien kasvin suihkuun. Nyt olen siirtynyt jo varovaisempaan kasteluun, mutta kasvi ei ainakaan vielä lepää - saa nähdä rauhottuuko kasvu kun olen nyt vähän alentanut huonelämpöä ja vähentänyt kastelua. Kannattaa laittaa puu mahdollisimman kauas patterista, koska kuivassa ilmassa lehdenkärjet kellastuvat enemmän. Tykkään yleensä selvittää kasvieni nimet myös muilla kielillä, ja verililjapuulla onkin hauska englanninkielinen nimi Ti plant.

Phalaenopsis

Olen ajatellut kirjoitta tätä blogia siten, että toisin tässä esille kunkin huonekasvini kerrallaan, ehkäpä liittyen sitten johonkin ongelmaan tai kasvuun, nuppuun yms. Nyt kun talvi on ovella suurin osa kasveista asettuu lepoon, joten onkin sitten helppo aloittaa niistä muutamista jotka kasvavat.

Perhosorkidea on sinänsä hyvin erikoinen kasvi. Miten voikaan yksi kasvi saada niin käsittämättömän suosion? Jokaisessa mainoksessa, lehtisessä, sisustuskuvassa Tarjoustalosta tv-sarjoihin komeilee tuo Phalaenopsiksen hybridimuoto. Saadessani ensimmäiseni noin kymmenen vuotta sitten ihastuin kukkaan todella (tuo ensimmäinen ei enää ole tallella) ja se oli yllätys yllätys - ensimmäinen orkideani. Nykyään minulla on niitä neljä. Ne eivät ole suosikkejani lainkaan - kylläsyyhän sitä mitä parhaimpiin biiseihinkin jos ne soivat ihan joka paikassa. Hoidan niitä silti rakkaudella, ja kukinto on aina ihana 'yllätys'.

Se miksi kirjoitan näistä perhosista nyt tänne, on vasta saamani pienenpieni keiki eli poikanen. Lähes heti istutettuani sen hieman huonoon kasvuseokseen (saniasjuurikuituni oli loppu joten vain kaarnaa, rahkasammalta, hieman lehtiä, lantarakeita) se rupesi pukkaamaan kukkavanaa. Niin pienenä! Juuri istutettuna! Ei voi kun ihmetellä phaleonopsiksen kasvuvoimaa. Saa nähdä jaksaako se avata nuppunsa ja minkä värisiä ne sitten ovat.

Näitä perhosorkidea-hybrideja minulla on nyt neljä, ja todella toivon, ettei tulisi enää yhtäkään. Puhtaan luonnonlajin kyllä huolisin orkideaikkunalleni koska vaan...

Kasvilista

Tässä kasvini.
Kaikki linkkien kuvat ovat omista kasveistani.
Amaryllidaceae kasvit ovat erikseen, niitä kun ensisijaisesti keräilen:-)

AMARYLLIDACEAE - Narsissikasvit

Clivia minata - kliivia

Crinum amoenum - kriinumi
Crinum 'Ellen Bosenquet' -
Crinum Moorei 'Album' - valkoinen

Cyrtanthus brachyscyphus - kaarililja
Cyrtanthus Mckenii 'Cream White'
Cyrtanthus montanus
Cyrtanthus sanguineus

Habranthus tubispathus (syn.H. andersonii, H. texanus)
Habranthus tubispathus rosea

Hippeastrum equestre
Hippeastrum gracilis
Hippeastrum roseum
Hippeastrum vittatum

Hippeastrelia 'Durga Pradhan' - Hippeastrum x Sprekelia formosissima

Lycoris aurea
Lycoris radiata

Pancratium maritimum

Rhodophiala bifida

Sprekelia formosissima - jaakopinlilja

Zephyranthes candida - valkoinen heinälilja (rain lily, indian crocus)
Zephyranthes carinata - vaaleanpunainen
Zephyranthes citrina - kirkkaankeltainen
Zephyranthes rosea - aniliininpunainen

RITARINKUKAT eli Hippeastrum hybridit eli amaryllikset
Hippeastrum cybister 'Bogota'
Hippeastrum cybister 'Evergreen'
Hippeastrum 'Alaska'
Hippeastrum 'Aphrodite'
Hippeastrum 'Apple Blossom'
Hippeastrum 'Blossom Peacock'
Hippeastrum 'Bordeaux'
Hippeastrum 'Dancing Queen'
Hippeastrum 'Double Dragon'
Hippeastrum 'Exotica'
Hippeastrum 'Exposure'
Hippeastrum 'Flamenco Queen'
Hippeastrum 'Flamingo Star'
Hippeastrum 'Christmas Gift'
Hippeastrum 'Helios'
Hippeastrum 'Indokasie'
Hippeastrum 'Lady Jane'
Hippeastrum 'Lemon Star'
Hippeastrum 'Lollipop'
Hippeastrum 'Lovely Garden'
Hippeastrum 'Magic Green'
Hippeastrum 'McCanns Double'
Hippeastrum 'Merry Christmas'
Hippeastrum 'Miracle'
Hippeastrum 'Neon'
Hippeastrum 'Novella' 2 3
Hippeastrum 'Nymph'
Hippeastrum 'Pamela'
Hippeastrum 'Pasadena'
Hippeastrum 'Picotee'
Hippeastrum 'President Johnson'
Hippeastrum 'Red Peacock'
Hippeastrum 'Red Pearl'
Hippeastrum 'Samba'
Hippeastrum 'Sovereign'
Hippeastrum 'Splash'
Hippeastrum 'Supreme Garden'
Hippeastrum 'Swan lake'
Hippeastrum 'Sweet Nymph'
Hippeastrum 'Temptation'
Hippeastrum 'Très Chic'
Hippeastrum 'Valentino'
Hippeastrum 'Vera'
Hippeastrum 'White Nymph'


KASVILISTA
p - pistokas (ei vielä juurtunut)
t- taimi
hyb. - kasvi on hybridi
sp. - laji määrittelemättä

Abutilon megapotamicum - lyhtyaulio
Aeschynanthus 'Japhrolepsis' - soihtuköynnös
Aeschynanthus sp. - soihtuköynnös - kukka
Asparagus densiflorus 'Meyeri' - häntäparsa (t)
Asparagus densiflorus 'Sprengeri' - hienohelma
Begonia maculata - pilkkubegonia
Chirita tamiana 'Maysie'
Clerodendrum wallichii 'Cleopatra' syn. C.nutans - valkokukkainen kohtalonpensas
Codonanthe crassifolia - mesiriippa
Cordyline fruticosa - verililjapuu
Dendrobium nobile Sea Mary 'Snow King' - jalopuikkokämmekkä
Dracaena concinna - reunustraakkipuu
Episcia cupreata ' Suomi' - kuparilehti
Euphorbia milii - piikkikruunu
Fittonia verschaffeltii 'Red' - pitsilehti
Hibiscus rosa-sinensis - kiinanruusu, t.punainen yksinkertainen
Hoya carnosa - isoposliinikukka
Hoya kentiana - posliinikukka
Hylocereus undatus - kaktus
Kohleria hyb. 'Sunshine' - narrinhiippa
Mammillaria winterae - syyläkaktus
Metrosideros thomasii - pulloharjaa muistuttava pieni puu
Phalaenopsis hyb.
Phalaenopsis hyb. - perhoskämmekkä 'Päivi'
Rhipsalis sp. - korallikaktus
Saintpaulia Ionantha - sinivioletti
Saintpaulia Ionantha 'Art deco'
Saintpaulia Ionantha 'Ballerina Fully'
Saintpaulia Ionantha - isot kukat valkoinen jossa sinivioletit raidat,
Saintpaulia Ionantha - pienehkö, sininen, hopeareunainen,
Saintpaulia Ionantha - valk-pinkki käkkäräreuna
Saintpaulia Ionantha - valkoinen, keskikokinen
Saintpaulia Ionantha - valkoinen, hieman sinistä,
Saintpaulia Ionantha - pieni kerrainnainen, valk/vaal.pun
Saxifraga stolonifera - aaroninparta
Schlumbergera hyb. - joulukaktus
Schlumbergera hyb. - syyskaktus valkokukkainen
Sedum morganianum - häntämaksaruoho
Sinningia speciosa 'E.Frederick' - gloksinia eli suppilokukka
Stephanotis floribunda - tuoksuköynnös (t)
Vatricania guentheri - kaktus (onko)
x vuylstekeara hyb. - kambria-orkidea

TUNNISTAMATTOMIA
Echeveria sp. - mehiruusuke tunnistamaton (voi olla myös joku ihan muu)
Kaktus1 - karvainen, valkoiset hennot karvat, pylväsmäinen, pitkät ruskeansävyiset piikit

Minun kasvini ja missä ne oikein kasvavat

Huonekasveja minulta löytyy tällä hetkellä noin 60. Kasveja löytyy todella monesta suvusta ja moni onkin suoraan sanottuna sellainen, joka minua ei varsinaisesti innosta, mutta en raaski heittää poiskaan. Olen ajatellut harrastukseni edetessä keräillä laajemmin tiettyjä sukuja /lajeja, jotka minua kiinnostavat ja ehkäpä karsia pois niitä, jotka eivät innosta niin paljon (kaikki kasvithan ovat mielenkiintosia omalla tavallaan, mutta kaikkea ei voi kerätä valitettavasti). Tällä hetkellä olen kuitenkin vielä siinä vaiheessa, että vähän kokeilen kaikkea, ja katson minkä kanssa onnistun ja minkä kanssa en.

Myöhemmin erittelen tarkemmin kiinnostuksen kohteitani, mutta tässä yhteydessä muutama yleinen sana mieltymyksistäni: Viherkasvit, joiden kukilla ei ole koristearvoa tai jotka todennäköisesti eivät huoneoloissa kuki, eivät eriyisemmin ole lemppareitani (poikkeuksia toki löytyy, esim. reunustraakkipuu Dracaena marginata tai siroliuska-aralia schefflera arboricola - molemmat vanhoja kasvejani). Olen aina rakastanut juuri kasvien kukkia, ja huonekasvejakin olen rakkaudella hoivannut aina juuri kukkien toivossa. Haluan myös aina tuntea kasvini nimi-ja löytöhistorian, luontaiset kasvupaikat ja oikeastaan kaikki mahdolliset yksityiskohdat, joten sekahybridikasvimix - kasvit eivät ole minun juttuni lainkaan. Vaativuuttakin saa kasvin hoidossa olla ja harvinaiset ja eksoottiset kasvit ovat tietenkin mielenkiintosia varsinkin jos onnistumisia tulee, mutta toisaalta tuiki tavalliset ja helpot ruukkukasvit ovat monesti parhaita. En voisi esimerkiksi kuvitella keittiötäni ilman santtujani (Saintpaulia ionantha), noita ihania maailman kaikista yleisimpiä huonekasveja.

Valitettavasti ainakaan toistaiseksi minulla ei ole isoa puulämmitteistä puutaloa jossa olisi kulmaikkunoita, leveitä ikkunalautoja ja viherhuone (haave nro 1) vaan kasvien käytössä on keskuslämmitteinen (lue todella kuuma) asunto, kolme itäistä ja kaksi läntistä vedotonta ikkunaa ja kesäisin pieni piha. Ei siis kaikkein huonoimmat olot laisinkaan, koska valoa on ihan kivasti ja paahteelta suojaavat mukavasti varjostavat puut, mutta talvilevon järjestäminen kasveilleni on todella todella haastavaa. Viileän lepokauden tarvitsevat kasvit on jätettävä toisille kasvattajille ja sekös minua niin suuresti harmittaa (varsinkin kun niin monet toivelistani kasvit juuri tuon viileän lepokauden tarvitsisvat).

Tuon keskuslämmityksen suurin ongelmahan on liian kuiva huoneilma. Pyrin kompensoimaan asiaa ahkeralla sumuttelulla. Joitkut kasvit myös käyvät säännöllisesti suihkussa ja olempa myös vienyt tietyt siirtelyä kestävät kasvit saunassa käynnin jälkeen kosteaan pesuhuoneeseen. Ilmankostutinta en ainakaan tositaiseksi ole hankkinut. Kasvikirjat tarjoavat usein ratkaisuksi vedellä täytettyjä kulhoja kasvien läheisyydessä mutta hieman epäilen tämän menetelmän toimivuutta - ja tilaakin se vie paljon. Mielummin suihkuttelen lehtien alapintoja. Muutamat kasvini olen ruukkuineen upottanut kosteaan turpeeseen ja joillain on rahkasammalpeite auttamassa kosteutuksessa.

Mistä kaikki alkoi

Ensimmäinen tekstini on historiikkiin päin kallellaan:-)

Kasvit ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Olen myös keräilijäluonne. Olenkin yhdistellyt nämä kaksi kiinnostusta yhteen - ja vosikin sanoa että keräilen kasveja. Huonekasvien saralla olen oikeastaan todellinen noviisi - siinä tälle blogillekin hauska aihe - missä kaikessa voi tehdä vihreitä ja niistä (ehkä) oppia sitten jotain.

Keräsin pitkään kasveja herbaarion merkeissä. Oli hauskaa kerätä jonkun suvun kaikki lajit, tutkia niiden historiaa ja nimiä, eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia. Kasvioni on kuitenkin nykyään varsin laaja - ja koska ehdoton perjaatteeni on jättää harvinaisemmat kasvit metsään kasvamaan ja lisääntymään - kokoelmaa ei ole enää kovin helppo lisätä ainakaan etelä-Suomesta käsin. (Mikään perheblogi tämä ei todellakaan ole, joten mainitsen tässä vain lyhyesti että parin vauva-ja taaperoikäisen lapsen kanssa kasvienkeruu osoittautui kovin vaativaksi, ja tilalle piti kehittää kotioloihin sopiva harrastus). Puutarhanhoitoakin harrastan rivitalopihan verran, mutta koska asuntomme tuskin tulee olemaan meillä vuosikausia, en sanoisi pihaani keräilyharrastukseksi.

Huonekasveja minulla on ollut niin kauan kun muistan - lapsesta saakka. Ennen ne vain kasvoivat paremmalla tai huonommalla menestyksellä. Kun sitten huonekasvikärpänen puraisi minua ikään kuin vahingossa, kasvia, purkkia ja purnukkaa rupesi ilmestymään asuntomme joka ikkunalle. Samalla rupesin lukemaan aiheeseen sopivaa kirjallisuutta ja toki nettikeskusteluja, ja tässä sitä nyt ollaan.